Tarkoitukseni ei ole tässä puhua niinkään japanilaisesta K-1-organisaatiosta, vaan (erilaisilla) K-1-säännöillä ottelemisesta kotimaisesta näkökulmasta. Kooykköstähän on koetettu lanseerata Suomeen jo vuosikausia, mutta kehitys on ollut paljon hitaampaa, kuin mitä joskus 2000-luvun alkupuolella odotettiin. Maailmalla moni asia on kuitenkin näiden vuosien aikana muuttunut.

Ensinnäkin ammattilaisotteluissa on siirrytty lähes kokonaan ottelemaan nimenomaan K-1-säännöillä. Eurosportilta näitä tulee joka viikko, mutta milloin viimeksi muistatte nähneenne telkkarista ulkomaisen ammattilaisottelun fulari- tai loukkarisäännöin? Fight Festivalissa on oteltu, mutta siinä aloite on Suomen päässä. Ja vaikka ammattilaisotteluista puhutaan, niin tarvitse puhua tasollisesti mistään K-1MAX:n lopputurneesta. Tiedän, että ainakin Tampereelta on käyty Brittein saarilla ottelemassa erilaisissa otteluilloissa ja osa ottelijoista on sellaisia, ettei edes amatöörien SM-kulta ole mikään itsestäänselvyys. Hollannista on myös tarjottu Suomeen mahdollisuuksia lähteä ottelemaan paikallista B-luokan ammattilaista vastaan niin että matkat, ruuat ja majoitukset maksetaan ja ottelupalkkiotakin voi tulla esim. pari sataa. 

Toinen tärkeä asia on se, että K-1 amatööritoimintakin on nyt ihan eri kuosissa kuin vaikka 2005. WAKO järjestää arvokisat joka vuosi ja osallistujamäärä on samaa luokkaa kuin muissakin ottelumuodoissa. Ero on lähinnä siinä, että ottelijoissa on enemmän itäblokin väkeä ja vähemmän italialaisia, ranskalaisia, espanjalaisia jne. Tämä tuskin ainakaan laskee tasoa. Tämän vuoden Nordic Openissa ei enää ole alapotkuluokkaa ollenkaan. On vain fulari ja K-1 (+pelleottelumuodot). http://www.kickboxing.fi/mp/db/file_library/x/IMG/16862/file/NO2010_Invitation-1.pdf Pitäisin ihan selvänä sitä, että koska ammattilaisottelut K-1-säännöillä houkuttavat etenkin itäblokin saleilla, niitä treenataan aiempaa enemmän ja samalla myös amatöörikehiin tuotetaan enemmän K-1-säännöillä ottelevia kavereita ja vähemmän muita.

Johtopäätöksenä tällä hetkellä ja tulevaisuudessa voit siis tehdä hyvän amatööriuran yhtä hyvin K-1-säännöillä kuin fularissakin ja ammattilaisotteluita K-1-säännöin saa paljon paremmin.

Kuitenkaan salikisoissa ei ole käytännössä ollenkaan K-1-otteluita. Koska niihin ei saa vastustajia, useimmat eivät niitä harjoittele ja sitten jos joskus tulee mahdollisuus niin ei lähdetä kun ei kerran ole harjoiteltu. Näinhän se menee. Esim. Lappeenrannan ottelijathan olisivat useinkin halukkaita ottamaan juuri K-1:a, koska he myös treenaavat polvipotkuja. Jos muutosta halutaan, niin sen muutoksen pitää lähteä saleilta ja siitä päivittäisestä treenistä. Sikäli K-1-säännöt ovat hyvät, että polvien (saati kiertolyönnin) merkitys ei kuitenkaan ole ihan valtavan suuri. Eli vaikka sparraisi pääosin K-1-säännöin, ei ole mitään suurta estettä otella myös loukkarisäännöin, jos ei saakaan sitä K-1-matsia joka kerta. Osoituksena tästä esim. Mikko Tirronen on tämän hetken parhaita alapotkuottelijoita, vaikka treenaa paljon polvia - Laineen Teposta nyt puhumattakaan.

Ruotsin potkunyrkkeilyliiton ruotsinmestaruuskisoissa oli K-1 -sarja, jossa käytettiin (ilmeisesti) WAKO:n K-1-sääntöjä.

Tuo lakijuttuhan tarkoittaa lähinnä sitä, että liiton täytyy hankkia täyskontaktisäännöilleen viranomaisten hyväksyntä, jonka WAKO:n K-1-säännöt nähtävästi ovat saaneet, kun niillä kerran otellaan. Eli et voi tuosta vaan järjestää omia K-1-kisoja, joissa käytettäisiin esim. Japanin K-1-organisaation sääntöjä sellaisinaan.

Euroopassahan on jo pitkään ollut erilaisia muaykickthaiboxing-saleja, joiden nimestä ei juurikaan voi päätellä ottelijoiden tyyliä.

Minä olen kyllä törmännyt siihen asenteeseen, että polvipotkuja pidetään niin brutaalin vaarallisina aseina, että niillä ei voi otella, ellei ole vähintään Masaton tasolla. Sitä en tiedä, miten nämä ihmiset selittävät sen, että vapaaottleun ja thainyrkkeilyn salikisoissa välillä ihan sysipaskat ottelijat huitovat toisaan polvilla saamatta suurempaa vahinkoa aikaan.

Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että vaikka Jere Reinikainen ja Jukka Saarinen ottelisivat fularisäännöin, koska pelkäävät polvia niin paljon etteivät uskalla ottaa K-1-säännöin. He ovat erikoistuneet fularisääntöihin ja totta kai hakevat matseja niillä, koska pärjäävät parhaiten siten. Kuitenkaan kaikki ottelijat eivät ole siinä tilanteessa, että fulariin keskittyminen on optimiratkaisu.

Näin pystyottelusta mitään tietämättömänä voisin sanoa että gay one rules on viihdyttävin pystyottelu muoto mihin oon törmänny. Ite ainakin ymmärsin ton Andyn K-1:sen suosimisen niin että jos meinaa KV-uraa luoda niin kannattaa satsata K-1 sääntöihin koska se näyttäis olevan se nouseva ottelu muoto. Kutsuvat kai sitä kehitykseksi ei kummempaa.

Tampereelta on käyty Brittein saarilla ottelemassa muuten thaiotteluita, ei K1.

En nyt haluaisi Johannes alkaa puhumaan argumentaatiovirheistä, mutta jätät vastaamatta minun esittämiini argumentteihin ja sen sijaan keksit itse minun muka kehittelemiäni ajatuskulkuja, kuten tuo Hoost-Masato-juttu. Tähän en viitsi edes vastata.

Se on ihan totta, että etenkin SM-kisoissa useat sarjat tuottavat ongelmia. Radikaali ratkaisu olisi sama kuin tuolla Nordic Openissa, eli Loukkari pois ja K-1 tilalle. Tänä vuonnahan FC ja LK -matsit jakautuivat suunnilleen puoliksi. Tiedän, että useissa seuroissa haluttaisiin otella K-1-säännöin kotimaassa, jos niitä matseja olisi. Varmoiksi uskallan sanoa ainakin Lappeenrannan, Jyväskylän ja Imatran - muitakin epäilemättä on.

On totta, että amatööriotteluiden saaminen K-1-säännöillä on hankalaa. Tämä on kuitenkin juuri se seikka, johon Suomessa toimimalla voidaan vaikuttaa! Siihen me emme voi vaikuttaa, miten K-1 tai Showtime markkinoivat tuotettaan, miten WAKO:n arvokisojen ottelijamäärät kehittyvät jne. Ne ovat seikkoja joiden kanssa on vain elettävä, mutta kotimaiseen salikisa- ja SM-toimintaan voidaan vaikuttaa ja tehdä muutoksia. Siksi tässä julistan, että rohkaisisin väkeä toimintaan, joka parantaa potkunyrkkeilyn asemaa tulevaisuudessa.

Myyntimiehenä näen potkunyrkkeilyn tuotteena, joka pitää saada kaupaksi. Ja vieläpä oikealle kohderyhmälle. Se mitä varsinaisesti haluan, on urheilullinen menestys. Miika Lumilampi, Jarkko Jussila ja Jukka Saarinen ovat menestystä. Se ei ole menestystä, että salille saadaan 50 keski-ikäistä tätiä hävittämään selluliittiä. Niistä yksikään ei voita koskaan mitään muuta kuin korkeintaan ylipainon. Salille tarvitaan kilpailuhenkisiä nuoria ihmisiä, jotka haluavat otella ja treenata kovaa. Heistä tulevat menestyjät ja tällä hetkellä heistä suurimman osan kahmii vapaaottelu, koska se on cool ja sitä tulee telkkarista.

Fulariotteleminen ei ole cool kuin pienen alan harrastajajoukon mielestä. Toivoisin, että olisi toisin, mutta ei vain ole. K-1 on cool. Ei niin cool kuin vapari, mutta cool silti. Valmis brändi hyödynnettäväksi. Se myy ja se myy juuri oikealle kohderyhmälle - niinsanoakseni laatuasiakkaille.

Laittakaa pystyyn äänestys, että minkä ottelumuodon otteluita katsoisit mieluiten. Saman kyselyn voisi laittaa muillekin foorumeille esim. pakkikselle. Siitä saisi jo vähän otantaa. Suosituimman ottelumuodon voi arvata jo ennakolta. Syitäkin siihen löytyy, mutta en jaksa alkaa niitä erittelemään.

Toisaalta miksi pitää kynsin hampain kiinni jostain joka ei suuria massoja välttämättä kiinnosta kun tarjolla on jotain vastaavaakin joka kiinnostaa? Mitä tohon paini vertaukseen tulee niin käsittääkseni siinäkin on yritetty rukata sääntöjä sellaseks että siitä saatais mielenkiintoisempaa (eri asia onko siinä sitten onnistuttu).