Kyllä kamppailu-urheilu on näkyvyydeltään kotimaisessa mediassa surkealla tasolla. Esim. nyt olleista Sportaccord Combat Games -kisoista ei ainakaan päämedioissa joita suuri yleisö seuraa, ole silmiini sattunut minkäänlaista mainintaa, missään!

Medialle täytynee kantaa alan uutiset valmiina "pöytään" jolloin tilanne saattaisi kohentua.
Onko liitoilla itseasiassa tiedotusvastaavia henkilöitä edes olemassakaan - näkyvyydestä päätellen ei?

Kuinka pitkän tauon olet pisimmillään pitänyt yhden kamppailulajin harjoitteluaikana? Eli siis niin, että olet tauon jälkeen uudelleen jatkanut sitä samaa lajia. Sitä ei siis lasketa "tauoksi", että ensin harjoittelee karatea, lopettaa sen ja 3 vuoden päästä aloittaa judon harjoittelun. Siinä on kyseessä kaksi eri harrastusta. Jos olet vaihtanut tyyliä lajin sisällä ja välissä on ollut breikki, päätä itse pidätkö myöhempää harrastusta edellisen jatkumona vai et. Satunnaisia vierailuja vahan lajin parissa tosiasiallisen lopettamisen jälkeen ei tarvitse laskea tauoiksi.

Ei, kyse ei ole työn ja treenaamisen yhteensovittamisesta niin kuin luulit, vaan ihan toisesta asiasta. Useinhan kamppailulajeja ja niiden opetusta verrataan kouluihin. Rinnastetaan mustaa vyötä milloin ylioppilastodistukseen, milloin maisterin papereihin tai tohtorinhattuun jne. En ole koskaan erityisemmin innostunut tästä mm. siksi, ettei kamppailulajeista yleensä "valmistuta" samalla tavoin kuin kouluista.

Sitten keksin verrata kamppailulajeja työelämään ja erityisesti yrityksiin. Perinteisesti homma aloitetaan pohjalta. Tulet sorvariksi työpajaan tai valkovyöksi peruskurssille. Työnjohtajan opastuksessa sorvailet kamoja ja opit firman tuottamien kamojen valmistustekniikat pikkuhiljaa. Osaamisesi laajenee koko ajan ihan niin kuin treenatessakin. Kenties sinusta tulee huippuammattilainen, jonka tehtäväksi annetaan ne kaikkein vaikeimmat sorvityöt. Ja saat palkankorotuksenkin ja kenties hienon "ylisorvarin" tittelin.

Jossain vaiheessa saat kenties ylennyksen työnjohtajaksi. Kuten treenien vedossa, ei työnjohtajuudessakaan vaadita pelkästään työtaitoja, vaan on oltava muitakin ominaisuuksia. Toisaalta kukaan ei halua työnjohtajaa, joka puuttuu asioihin, vaikkei osaa niitä itse. Seuraukset ovat aivan yhtä huonot, jos yrittää opettaa kamppailulajeja osaamatta niitä itse. silti ohjaajan ei ole pakko olla taidoiltaan se paras. Riittää kun on hyvä.

Vuodet vierivät ja saatkin ehkä vastuullesi koko paikallisen työpajan hoitamisen. Tässä vaiheessa et hoida kaikkea työnjohtoa itse, vaan pyörität työpajaa ja ohjaat käytännön työtä ehkä osittain itse, osittain alaistesi työnjohtajien avustuksella. Ihan niin kuin salin pääopettaja kamppailulajeissa tekee.

Jonain päivänä sitten ylenet koko työpajakonsernin toimitusjohtajaksi ja hallinnoit kaikkea mielesi mukaan niin kuin soke itse. Tai sitten perustat oman firman (lajin), johon värväät töihin (opettamaan) entisiä alaisiasi vanhasta firmasta. Tässä vaiheessa kilpailet ensisijassa samoille apajille tunkevien naapurifirmojen tai lajien kanssa. Useimmista sorvareista ei tietenkään tule toimitusjohtajia.

Miltä kuulosti?

EA Sportsin tulevaan nyrkkeilypeliin ei tule vielä liikkeentunnistuksella toimivaa ohjausta. Perusteluna on, että kovin monilla ei riitä kunto sellaiseen. Voisihan tuo tietysti olla, että perinteisellä videopelejä hakkaavalla teinillä ei riittäisi kunto kahteentoista kolmen minuutin erään. Mutta kunnolla toimivana tuollainen olisi melko hauska ainakin kokeiltavaksi asti. Eipä tarvitsisi enää valittaa videopelien ääressä veltostuvista nuorista.


http://www.konsolifin.net/xbox/uutiset/5705/

Kunnianhimoinen tavoitteeni on listata kaikki suomalaiset kamppailulajien ammattiopettajat. Sekä sen selvittämiseksi, paljonko näitä nykyään jo on ja sen, mihin lajeihin he jakautuvat. Määriteltäköön ammattiopettajuus nyt niin, että henkilön pääasiallinen toimeentulo tulee opettamisesta ja/tai salin pyörittämisestä. Sivutöinä maksusta treenejä vetävä henkilö ei ole ammattiopettaja. Varustekauppiaat ovat hankalampi ryhmä, koska melkein kaikki ammattiopettajat myös myyvät varusteita, mutta kysyntä aikaansaadaan omalla opetuksella. Olkoon tässä oleellista lähinnä se, myydäänkö niitä kamoja lähinnä oman salin oppilaille, vai ensisijaisesti laajemmin muualle. Joillakin liitoilla ja seuroillakin on palkattuja työntekijöitä. Näistä lähinnä valmentajat ovat ammattiopettajia, toimistohenkilökunta yms. porukka ei tietenkään ole. Ulkomaalaiset lasketaan, jos he pääosin asuvat Suomessa.

Jos ilmoitatte uuden nimen, niin olisi kiva, jos kopioisitte listan ja lisäisitte nimen sen jatkoksi, jotta ajantasainen lista on aina ketjussa näkyvissä. Toki ammattiopettajista voi tässä keskustella muutenkin.

Varmat tapaukset:

Japanilaiset lajit:
Yuji Matsuoi - karate, kobudo
Ilpo Jalamo - karate, kobudo, taiji?
Rolf Koivumäki - karate
Sari Laine - karate

Korealaiset lajit:
Young Suk/Soon Yoon Hwang - hanmoodo
Dae Jin Hwang - taekwondo
Timo Räkköläinen - taekwondo, hapkido, BJJ
Jukka Koivulintu - taekwondo

Kiinalaiset lajit:
Zang Fang - taiji
Lü Bauochuan?? - baji

Kamppailu-urheilu:
Pasi Rantala - potkunyrkkeily
Leif Stenius - potkunyrkkeily, vapaaottelu
Juha Saurama - nyrkkeily, potkunyrkkeily
Rogerio Rocha - BJJ
Lucio Linhares - BJJ
Petri Martinez - thainyrkkeily
Ari Kangas - potkunyrkkeily, thainyrkkeily, tactical krav maga

Itsepuolustus:
Antti Nurmi - defendo, krav maga
Jani Suvanto - krav maga



Epäselvät tapaukset:
Pertti Nurmi - thainyrkkeily (valmentaja vai varusteiden maahantuoja?)
Mika Pietilä- thainyrkkeily (valmentaja vai varusteiden maahantuoja?)
In-Seon Hwang (onko ammattiopettaja?)
Tapio Erholz (onko ammattiopettaja? onko HMAC:lla muita täyspäisäisiä ammattilaisia?)
Judo- ja Painiliittojen valmentajat?


Tästä on varmasti jäänyt listasta pois useita ammattiopettajia. Se ei johdu siitä, etten arvostaisi heitä vaan siitä, etten ole heistä tietoinen tai että he eivät tulleet mieleen. Ehdottakaa lisää!